Agendana Maailma

Suositeltu

Case Anna Kontula

Viime päivinä Suomessa on kuohunut kansanedustaja Anna Kontulan (vas.) yrittäessä tunkeutua Gazan alueelle. Juutalaisten maailmankongressi on syyttänyt edustaja Kontulan syyllistyneen antisemitismiin ja kansanedustajan poikkeuksellista toimintaa on arvioitu läpi suomalaisen mediakentän. Mistä tässä kaikessa on kyse?

Anna Kontula kertoi motiivikseen median huomion kiinnittämisen Gazan palestiinalaisalueen tilanteeseen, jonka YK on arvioinut viime vuonna olleen humanitaarisen katastrofin partaalla. Gaza on pieni noin Espoon kokoinen alue Välimeren rannalla Egyptin ja Israelin puristuksessa, jossa asuu noin puolitoista miljoonaa palestiinalaista. Kriisin juuret ovat vuonna 1993 solmitussa Oslon sopimuksessa, jossa Palestiinalaisalueet (Gaza ja Länsi-ranta) saivat itsehallinnon. Vuonna 2007 Gazan alueella hallituksen muodosti yksin Hamas, joka on EU:n ja muiden länsimaiden määritelmän mukaan terroristijärjestö. Hamasin valinta hallitsevaksi puolueeksi alueella sai Israelin asettamaan Gazan saartoon, johon Egypti liittyi myöhemmin.

Gazan saarto on siis jatkunut vuodesta 2007 ja vuoden 2014 jälkeen tilanne on kärjistynyt entisestään. YK:n arvion mukaan Gazassa on kuollut yli 2200 ihmistä vuoden 2014 jälkeen, joista suurin osa siviilejä. Alueen infrastruktuuri on tuhoutunut lukuisissa ohjusiskuissa, joita Israel on tehnyt Gazaan ja Hamas puolestaan Israeliin. Peruselintarvikkeista ja lääkkeistä on pulaa ja alueen työttömyys on 43 %.

Tilannetta mutkistaa se, että Gazan saarto on kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastainen. Esimerkiksi vuonna 1949 solmitun Geneven sopimuksen siivilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana 55. artiklan mukaan:

Valtaajavalta on, niin pitkälti kuin sen käytettävissä olevat varat suinkin sallivat, velvollinen varustamaan väestön elintarvikkeilla ja lääkeaineilla; sen velvollisuutena on erittäinkin tuoda maahan elin-, lääkintä- ja muita välttämättömiä tarvikkeita, milloin vallatun alueen omat varat ovat riittämättömät.
Geneven sopimus siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana, artikla 55

Muun muassa tähän kohtaan Anna Kontula halusi kiinnitttää huomiota mielenilmauksellaan Gazassa. Israelin-Palestiinan konfliktin tausta on toki monisyisempi. Palestiinan alueella toimi vielä ennen toista maailmansotaa Britannian mandaattihallinto, mutta toisen maailmansodan päätyttyä Britannian avustuksella Euroopan juutalaiset muuttivat alueelle ja perustivat Israelin valtion vuonna 1948. Vielä tuore valtio ajautui ns. kuuden päivän sotaan vuonna 1967, jolloin Israelin joukot valloittivat Gazan alueen ja Siinain niemimaan Egyptiltä, Länsirannan Jordanialta sekä Golanin kukkulat Syyrialta. Ainoastaan Siinain niemimaa on palautettu Egyptille, mutta kolmea muuta vuoden 1967 sodassa valloitettua aluetta Israel pitää yhä hallussaan.

Israel ja kuuden päivän sodassa valloitetut alueet (lähde: Wikimedia)

Valloittamillaan alueilla Israel myös rikkoo jo aiemmin viitatun Geneven sopimuksen artiklaa 49. Artiklan mukaan alueella olevan väestön pakkosiirtäminen ja oman siviiliväestön siirtäminen valloitetuille alueille on kielletty. Israel on valitettavan kuuluisa siirtokuntaprojektistaan ja siirtokuntia on rakennettu niin Länsirannalle kuin Golanin kukkuloille. Nämä ovat kansainvälisen lain vastaisia, mutta niiden rakentaminen jatkuu yhä.

Miksi sitten Israel saa jatkaa kansainvälisten lakien vastaista toimintaansa? Pääsyy on Israelin saama tuki länsimailta erityisesti Yhdysvalloilta, mutta myös Euroopan Unionin valtioilta. Myös Suomi on käynyt paljon asekauppaa Israelin kanssa ja tämä oli yksi Anna Kontulan kritisoimista asioista.

Oliko Anna Kontulan toiminta oikein? Edustaja Kontula on rikkonut de facto Israelin lakia, mutta hän itse perusteli lain rikkomista vetoamalla Israelin miehityksen rikkovan kansainvälistä oikeutta. Huomion arvoista on, että edustaja Kontula ei koskaan päässyt Gazaan asti vaan Israelin poliisi pysäytti hänet ja hänen seurueensa tiesulussa ennen Israelin-Gazan rajaa. Toiminnan oikeutuksesta on kuitenkin hankala sanoa juuta tai jaata. Oliko kansanedustajana toimivan Kontulan viisasta melkein aiheuttaa poliittista selkkausta Suomen ja Israelin välille, vaikka toisaalta Israelin harjoittama politiikka rikkoo kansainvälisiä lakeja, joihin kaikki maailman valtiot ovat sitoutuneet.

Juuso

Lisää aiheesta

Israelin ja Palestiinan konfliktista on kirjoitettu paljon. Esimerkiksi Syksy Räsäsen kirja Israelin Apartheid (Into, 2017) avaa konfliktin historiaa jo ajasta ennen Israelin valtion perustamista ja vertaa sitä Etelä-Afrikassa harjoitettuun Apartheid politiikkaan.

Brittiläinen kansainvälisen politiikan asiantuntija Tim Marshall pureutuu konfliktiin myös kirjassaan Divided – why we’re living in an age of walls (Elliot and Thompson Limited, 2018) tai suomenkielisenä Jaettu maapallo – Rajalinjoja, jotka kertovat miksi elämme muurien aikaa (Atena, 2019).

Suositeltu

Tervetuloa

Ajatus blogin kirjoittamisesta on kypsynyt jo pidemmän aikaa. Olen kirjoittanut useisiin eri blogeihin, joten ajatus oman tekstin tuottamisesta ei ole ollenkaan niin kaukainen. Lopulta hyvän ystäväni rohkaisemana päätin, että avaan blogin, jossa voin tuoda esille omaa osaamistani sekä omia ajatuksiani.

Työelämä on murroksessa, teknologia muuttuu vuosineljänneksittäin, megatrendit puskevat ulos joka tuutista ja jossain tässä kaikessa sekamelskassa meidän uusien nuorien asiantuntijoiden pitäisi luovia kohti mielekästä työuraa, joka tulee koostumaan kymmenistä ellei sadoista pätkätöistä lukuisissa eri organisaatioissa. Jotta elämä ei olisi liian helppoa, ilmastonmuutos lyö oman lusikkansa tulevaisuudeksikin kutsuttuun soppaan. Onko mielekästä tavoitella tietynlaista työuraa, jos kolmenkymmenen vuoden päästä nykyistä yhteiskuntaa ei ole olemassa kuten me sen käsitämme?

Nämä ovat kysymyksiä, joita omassa tuttavapiirissäni pohdimme, jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain, ja joihin ei ole helppoja vastauksia. En sano, että olisin näiden kysymysten asiantuntija, sillä en usko, että kukaan on. Mutta koen, että osaan selittää joitain ilmiöitä, ja sen takia kirjoitan tätä blogia. Jos pystyn omalta pieneltä osaltani selittämään yhteiskunnallisia ilmiöitä kestävyyden ja ilmastonmuutoksen teemojen ympärillä, en ainoastaan lievitä omaa ympäristöahdistustani, vaan toivottavasti inspiroin myös muita tekemään osansa.

Juuso

Tulevaisuuden lukujärjestys ammattikorkeaan

Perttu Pölönen – Tulevaisuuden lukujärjestys (Otava, 2020)

Futuristi, keksijä, puhuja, säveltäjä, kirjailija. Perttu Pölönen on monella tapaa poikkeuksellinen yksilö, mutta myös z-sukupolven ihanne. Monipuolinen lahjakkuus, jonka saavutukset suhteutettuna nuoreen ikään saavat ulkopuolisen hengästymään, on esikuva monelle nuorelle. Pertun uusi kirja Tulevaisuuden lukujärjestys on hänen manifestinsa tulevaisuusorientoituneen yhteiskunnan puolesta.

Kirja jakautuu 12 varsinaiseen kappaleeseen, jotka käsittelevät erilaisia tulevaisuuden kannalta oleellisia metataitoja tai geneerisiä taitoja. Taidot vaihtelevat yrittäjyydestä hyvinvointiin ja luovuudesta intohimoihin. Kaikki Pertun esittämät taidot ovat sellaisia, joita teknologian on hankala korvata. Digitalisaatio, robotisaatio, tekoäly ja asioiden internet tulevat mullistamaan nykyisen kaltaisen yhteiskuntarakenteen ja siinä samassa työelämän. Siksi monimutkaiset tunnetaidot ovat niitä, joita meidän tulisi oppia ja opettaa.

Pertulla on hyvä pointti. Miksi yläasteella pitäisi edelleen opetella tunnistamaan joonialaiset, doorialaiset ja korinttilaiset pylväät toisistaan, kun tärkeämpää olisi pystyä perustelemaan, mikä näistä on kaunein tai vaikuttavin. Ensimmäiseen kysymykseen on yksi vastaus, kun taas jälkimmäiseen vastaukseksi käy mikä vain kolmesta vaihtoehdosta. Valinta on vain osattava perustella.

Ammattikorkeakouluista on tullut nopeasti suosittu koulutuslaitos Suomessa ja ne ovat tarjonneet vaihtoehdon ammatilliseen korkeakoulutukseen teoriapainoitteisen yliopistolaitoksen rinnalle. Valitettavasti viime vuosikymmenen aikana harjoitettu koulutuspolitiikka on leikannut korkeakoulujen rahoitusta ja toimintoja on tehostettu. Ammattikorkeakouluissa yleissivistävä koulutus on jäänyt taka-alalle ja opinnot painottuvat oman alan substanssiosaamiseen ja korkeakoulusta on tullut tutkintoautomaatti, jonka tavoitteena on saada mahdollisimman moni opiskelija opiskeluputken läpi mahdollisimman nopeassa ajassa.

Ammattikorkeakouluissa onkin käytävä keskustelua siitä, miten ja millaisin taidoin ne varustavat opiskelijoita työelämää varten. Kun innovaatiotoiminta, yrittäjyysopinnot ja työelämäprojektit sanelevat korkeakoulutuksen ehtoja, tulisi miettiä, mikä rooli on taiteilla, kielillä ja kulttuurilla, joita on totuttu pitämään tuottamattomina ainakin lyhyellä aikajänteellä. Näitä luovuutta harjoittavia taitoja ei mielletä perinteisesti osaksi ammattikorkeaa, jossa tutkinto koostuu ”kovasta substanssista”, ammatillisesta korkeakoulusta, joka palvelee yrityselämää.

Mutta kuten Perttu toteaa kirjassaan, yhä suurempi osa ”kovasta substanssista” korvautuu teknologialla, joka hoitaa toiminnot paremmin kuin ihminen. Tällöin ne taidot, joita kone ei voi oppia, korostuvat entisestään. Pitäisikö nämä taidot sisällyttää myös ammattikorkeakouluun, jotta kun nyt valmistuvat nuoret vielä kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä ovat työelämässä, heillä on myös taitoja, joita ei voida korvata koneella.

Pertun kirjan lopussa on vielä yksi luku. Se on jälki-istunto ja sen aiheena on rakkaus. Rakkauden hän käsittää suvaitsevaisuutena, myötätuntona ja empatiana muita kohtaan. Se on viimeinen asia, jonka kone voi oppia ja sen takia meidän tulee vaalia sitä huolella. Mutta itse lisäisin vielä yhden luvun. Se olisi kestävä kehitys, sillä siihen kiteytyy kaikki, mitä edellä on mainittu. Kestävä kehitys ei ole ainoastaan kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamista tai luonnon monimuotoisuudesta huolehtimista vaan se on myös kestävien taitojen opettamista jälkipolville niin, että he voivat rakentaa maailmaa, joka on parempi myös heidän lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Kestävä kehitys on ylisukupolvista rakkautta!

Juuso

Talousfoorumi ilmastoasialla(ko?)

Maailman silmät ovat kääntyneet kohti pientä Sveitsiläistä alppikylää, kun 50. kerran järjestetty maailman talousfoorumi (WEF) kokoontuu Davosiin. Vuosikymmenien ajan alpeilla on käyty dialogia, kun talouselämän ja politiikan vaikutusvaltaisimmat henkilöt ovat kokoontuneet tuhatpäin puimaan aikamme ongelmia ja haasteita. Tämän vuoden teemana on kestävä kehitys sekä ilmasto, mutta voiko globaali eliitti todella puhua kestävyydestä saapuessaan yksityiskoneiden armadalla tapaamaan toisiaan sulaville alpeille?

Juhlapuheissa ilmastoa ja ympäristöä ei ole ainakaan unohdettu. Niin prinssi Charles kuin Saksan liittokansleri Angela Merkel ovat vakuuttaneet ilmastotaistelun olevan suurin ihmiskuntaa kohtaava uhka, jonka pysäyttäminen on elintärkeää. Mutta myös toisenlaisia puheita on kuultu. Virkarikosoikeudenkäynnin alainen Yhdysvaltojen presidentti Donald J. Trump vertasi nuoria ilmastoaktivisteja ”tuomiopäivän profeetoihin”.

Voiko talousfoorumi olla lupaustensa mittainen? WEF:n kestävän kehityksen ohjelmassa kerrotaan talousfoorumin mm. kompensoivan kaikki syntyneet kasvihuonekaasupäästöt, käyttävän vain uusiutuvaa energiaa, vähentävän jätettä, suosivan vähähiilisempiä kulkuvälineitä sekä tarjoavan sesongin mukaista kasvipainotteista ruokaa osallistujille.

Eli Donald Trumpia lukuunottamatta foorumi on kestävä? No ei aivan. Hienoista puheista huolimatta globaalit kasvihuonekaasupäästöt kasvavat edelleen. Viime marraskuussa julkaistu YK:n ympäristöohjelma UNEP:n päästöraportti kertoo karua kieltään kasvihuonekaasupäästöjen kasvusta globaalisti. Jos päästökehitys jatkuu samaa tahtia, globaalit kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 60 GT hiilidioksidiekvivalenttia (CO2e) vuodessa. Jos kaikki valtiot toteuttavat asettamansa kansalliset päästövähennystavoitteet, globaalit kasvihuonekaasupäästöt olisivat noin 54 GT CO2e vuodessa. Pariisin ilmastosopimuksessa määritelty 2 asteen lämpenemisraja saavutetaan pienentämällä vuosittaisia päästöjä vielä 12 GT CO2e ja 1,5 asteen raja saavutetaan pienentämällä päästöjä 29 GT CO2e.

Globaalista mittakaavasta puhuttaessa vastuuta sysätään helposti isoimmille päästöjenaiheuttajille. Muutama päivä sitten Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA julkaisi oman raporttinsa Suomen mahdollisuuksista saavuttaa hallituksen asettama vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite. Raportissa todetaan, että hiilineutraaliuden saavuttamiseksi päästöjä pitäisi vähentää yli 7 % vuodessa joka vuosi aina vuoteen 2035 asti. Tällä hetkellä päästöt pienenevät noin 2 % vuodessa. Suomessakin on siis peiliin katsomisen paikka. Tähän mennessä tehdyt päätökset ja toimet ovat liian hitaita.

Julistuksista, sitoumuksista, päätöksistä ja puheista huolimatta näyttää siis siltä, että maailman talouspoliittinen eliitti tuomitsee tuomiopäivän profeetat ikuiseen kadotukseen alati lämpenevällä maapallolla. Lapset ja nuoret, jotka osoittavat mieltään ympäri maailman, ovat kuitenkin niitä, jotka joutuvat kärsimään nykyisen heikon ilmastopolitiikan seurauksista. Pieni toivonkipinä oli kuitenkin Greta Thunberg, jonka kutsuminen jo toistamiseen Davosiin osoitti, että nuoria yritetään kuunnella edes vähän. Ja hänen näkyvyytensä inspiroi yhä useampia nuoria lähtemään perjantaisiin lakkoihin ilmaston puolesta. Greta itse ei ollut kovin toiveikas talousfoorumin suhteen ja totesi puheensa alussa:

One year ago I came to Davos and told you that our house is on fire. I said I wanted you to panic. I’ve been warned that telling people to panic about the climate crisis is a very dangerous thing to do. But don’t worry. It’s fine. Trust me, I’ve done this before and I can assure you it doesn’t lead to anything.
Greta Thunberg, Davos, 21.1.2020

Juuso

Lisää aiheesta

Yle julkaisi Davosin talousfoorumia käsittelevän ulkolinja dokumentin Davosin forumin kulisseissa , jossa ensimmäistä kertaa kuvausryhmä on päässyt tutustumaan talousfoorumin kulisseihin. Dokumentti on katsottavissa Yle areenassa: https://areena.yle.fi/1-50382488